Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Cranleigh Lost Siberian

EV-I, KTK-I, YLA1, ERJ I

KUOLLUT 8. elokuuta 2019

    

© Haras de Hus / with permission

 Kutsumanimi: Lore  Kasvattaja: Cranleigh Equestrian Centre
 Rotu, sukupuoli: Hannoverinhevonen, ori Omistaja: Sonja VRL-11911
 Väri, säkäkorkeus: Ruunikko, 166 cm  Rekisterinumero: VH15-011-0427
 Syntynyt:
 
02.09.2015, Iso-Britannia
8-vuotias 23.01.2017
 Koulutus:
 
Estepainoitteinen
ko. Helppo A, re. 160 cm


Cranleigh Lost Siberian ei sinänsä ollut mikään jumalallinen taivaan lahja, joka minun olisi ollut pakko saada. Se oli hyvä hevonen, josta sai maksaa hyvän hinnan, enkä keksinyt syytä olla ostamatta sitä. Kaikki orit nuorukaisen suvussa olivat todella menestyneitä estehevosia, joten olin varma, että tästä tulisi varmasti ainakin melkein yhtä hyvä, jos vain onni olisi myöten. Kun Lore saapui kotiin, en ollut lainkaan pettynyt, mutten lumoissanikaan. Ajattelin pitkään sen olevan jälleen vain yksi estehevonen muiden joukossa, ei sen ihmeellisempi tai vähempi. Kävi kuitenkin ilmi, että ori oli vain hieman hitaampi kehittymään ja oppimaan kuin muut ikäisensä. Sitten kun se lopulta asian ymmärsi, se teki sen monin verroin paremmin kuin yksikään toinen hevonen koskaan - ja ennen kaikkea suurella sydämellä. Sanomattakin selvää, että Loresta tuli lopulta yksi elämäni tärkeimmistä hevosista.

Loren ylivoimaisesti paras ominaisuus on sen työmoraali. Se hoitaa aina homman kotiin sellaisella intohimolla, ettei epäilyksille jää pienintäkään varaa. Voisi sanoa, että tämä ori on tähti ja se tietää sen, mutta se ei kuitenkaan ole antanut kyseisen faktan nousta päähänsä. Lore on isänsä tavoin ihastuttavan huoleton ja monella tapaa rento kaveri. Välillä sen haaveilut ja hölmöilyt menevät kuitenkin vähän yli, ja sitä toivoo, että ori olisi edes hieman vakavampi tapaus... Lore meinaan menisi hyvin sellaisesta ”living on the edge” henkisestä roolihahmosta, joka haluaa koko ajan kokea ja nähdä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ei se suoranaisesti rajojaa koita rikkoa, mutta hieman se niitä venyttelee aina ehtiessään.

Ruunikolla on aina työn alla toinen toistaan yllättävämpiä tempauksia, mutta kaikkien onneksi Lore ei kuitenkaan ole mikään aggressiivinen riidanhaastaja. Tämän herran jälkeen nyt vain jostain syystä sattuu jäämään vana rikkinäisiä vekottimia ja tuhoon asti tutkittuja ihmeitä. Aina kun oria menee komentamaan, sen ilmeestä näkee, ettei sillä ole minkäänlaista käsitystä mesoamisen syystä. Lorella nyt vain on tapana viihdyttää itseään eksoottisilla adrenaliiniseikkailuilla. Mitäpä nyt muutamasta särkyneestä aidasta, jos ne on rakkaudella rikottu…

Ratsastaessa Lore onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Onhan niitä innokkaita ja reippaita hevosia tavattu ennenkin ihan pilvin pimein, mutta Loren keskittyminen treenatessa huitelee ihan omissa sfääreissään. Laita eteen yksi puomi tai GP-tason nelossarja, se on tälle orille yksi lysti. Lore paneutuu tekemiseen täysillä riippumatta itse harjoituksesta. Onnistuminen tuntuu olevan orille jotenkin erityisen tärkeää. Eipä menestys tosin ole Lorelle edes kovan hien ja työn takana, se on luonnostaan niin pirun hyvä, ettei ratsastajan tarvitse kuin vähän opastaa. Oikeastaan on parempi, ettei kuski rupea yhtään hösäämään mitään ylimääräistä, sillä Lorella saattaa keittää yli, jos selässä tapahtuu jotain epämääräistä. Ori taitaa joskus kuvitella osaavansa koko homman ihmisiä paremmin, joten huolimaton ratsastus johtaa kiukkuiseen ja sooloilevaan oriin. Eleettömän ratsastajan kanssa Lore on sanoinkuvaamattoman upea, oli kyseessä sitten koulutuuppaus, maastoretki tai sen leipälaji esteratsastus.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Legacy Oak
hann, 165 cm, rt, DE

EV-II, ERJ II, KTK-II, YLA2

ii. Londonrubin
hann, 166 cm, rt, DE
ERJ I, KTK-II
iii. Lochrubin evm
iie. Barbara von Drechsler evm
ie. Calandra
hann, 163 cm, rt, DE
KTK-III
iei. Cino evm
iee. Alba II evm
e. Cranleigh Siperia
hann, 167 cm, rn, GB
ei. Siberian Code
hann, 164 cm, m, RU
VIR MVA Ch, ERJ I, YLA1, HANN I, KTK-II
eii. Comrat Russian evm
eie. Northern Light evm
ee. Lonesome GER
hann, 171 cm, trn, DE
eei. Lonely Guy evm
eee. Wakiki evm

 

iii. Lochrubin on hyvin pitkälti samanlainen kuin jälkeläisensä Londonrubin. Punarautias, 165cm korkea ori on menestynyt jopa 160 cm luokissa kansainvälisissä estekilpailuissa. Lochrubin on lisäksi palkittu laatuarvosteluissa sekä omien suoritustensa, että jälkeläistensä perusteella. Ori periyttää vahvasti rautiasta väriään ja hyppykykyään jälkeläisilleen, ja erityisesti Lochrubinin orijälkeläiset ovat suosittuja hannoverjalostuksessa.

iie. Barbara von Drechsler on tummanruunikko 167 cm korkea siitostamma. Barbara kilpaili Londonrubinin suvulle poikkeuksellisesti enemmän kouluradoilla, ja sieltä Londonrubinkin lienee saanut koulupotentiaalinsa. Barbara on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti esiintymistaitoa ja luontaista tilannetajua. Tamma on lukuisia kertoja pelastanut tilanteen kouluradoilla, kun sen ratsastaja ei ole ollut aivan tilanteen tasalla. Mielenkiintoinen ominaisuus, mutta näköjään verrattain hyödyllinen, Barbara nimittäin on voittanut hannoverien koulumestaruuksia luokassaan jo monena vuonna peräkkäin.

iei. Cino on rautias 165 cm korkea hannoverinhevonen loistokkaasta näyttelylinjaisesta suvusta. Se on toiminut kotimaassaan Saksassa vuosikymmenen yhtenä parhaimmista siitoshevosista sen erinomaisten näyttelymeriittien ansiosta. Se aloitti kilpailemaan esteratsastuksessa näyttelyiden ohella, mutta siirtyi viisivuotiaana vain näyttelypainotteiseksi. Ratsuna se toimi lähinnä vapaa-ajallaan. Ori kantakirjattiin kotimaassaan ensimmäiselle palkinnolla, samoin muutamassa muussa Euroopan maassa, joissa se toimi siitosorina. Se on tähän mennessä jättänyt jälkeensä satoja jälkeläisiä, joille kaikille se on periyttänyt loistavaa rakennettaan ja hyvää luonnetta.

iee. Alba II on rautias 160 cm korkea hannoverinhevostamma, jolla on merkittävä meriittilista esteratsastuksen saralla. Se on yksi huipputammoista suorituksensa perustella, sijoitusprosentti on huimat 92 prosenttia! Se on toiminut siitostammana vasta muutaman vuoden aktiivisen kilpauransa takia, ja onkin jättänyt jälkeensä vain kaksi varsaa, jotka kummatkin on sijoittunut loistavasti esteratsastuksessa. Hyvää ja tulista luonnetta on myös näkynyt varsoilla, mikä on selvästi tamman periyttämää.

eii. Comrat Russian ei mikään hujoppi ollut, vaikka ori herättikin kunnioitusta massakkuutensa vuoksi jo nuoresta lähtien. Valko-Venäjällä syntynyt Comrat Russian varttui Puolan valtionsiittolassa kolmevuotiaaksi asti, astuen muutamia tammoja jo nuorella iällä. Suorastaan äksynä ja arvaamattomana tunnettu ori ratsutettiin vasta nelivuotiaana, joten Comrat Russian ei päässyt osallistumaan kolmevuotistesteihin. Luihun luonteensa vuoksi ori oli niin hankala ratsastaa kuin kouluttaa, mutta pääsi Comrat Russian sentään kilpailemaan esteitä kuusivuotiaana. Rakenteensa vuoksi punaruunikko ori kilpaili vain 140 cm luokissa, tehden parhaimmillaan muutaman kansainvälisen debyytin. 160 cm korkean orin urasta ei tullut kovinkaan kummoista hyvästä sijoitusprosentista huolimatta, enemmänkin Comrat Russian tunnetaan suorasta isälinjasta Gates of Valhallallaan. Ori sai noin sata jälkeläistä yhteensä, ollen kohtalainen periyttäjä.

eie. Northern Light on uljaiden armeijaratsujen sukua edustava, eikä se voinut olla vähempää edesmenneen sukulaisensa Anarchyn näköinen ja oloinen tapaus. Neuvostoliitossa syntyneen solakan mustan tamman tulevaisuus oli selvästi esteratsastuksen parissa; hyväryhtisestä 161 cm korkeasta tammasta odotettiin paljon. Northern Light kilpaili muutamia vuosia ennen kantakirjaustaan, korkeaa pistemäärää havitellen. Tamma kantakirjattiinkin ensimmäisellä palkinnolla erinomaisten kilpailusuoritustensa vuoksi, Northern Light kun oli kilpaillut menestyksekkäästi 140 cm radoilla. Useilla sijoituksilla ja voitoilla siunattu tamma lopetti uransa 12-vuotiaana, siirtyen jalostuskäyttöön. Northern Light sai yhteensä kuusi varsaa, jotka ovat osoittaneet hyvää menestystä esteillä. Emänsä rauhallisen ja sopuisan luonteen varsat ovat satunnaisesti perineet, kuten myös hyvän hyppytyylin sekä yhteistyökykyisyyden.

eei. Lonely Guy oli huimat 175 cm korkea ja väritykseltään pikimusta, joten on sanomattakin selvää, että se oli todella näyttävä näky. Ori kasvoi todella pitkään, joten sen kunnollinen kilpaura päästiin tosissaan aloittamaan vasta orin kääntyessä 8-vuotiaaksi. Alun tultua loppua ei kuitenkaan näkynyt, sillä Lonely Guy menestyi hurjan hyvin aina 160 cm tasolla asti. Kokonsa takia se ei tietenkään ollut se nopein ja notkein, mutta ponnistusvoimaa sillä oli koko massansa edestä, ja olympiatason esteet näyttivät orin alla huolettomilta lämmittelyhypyiltä. Luonteeltaan ori oli todella leppoisa ja mukava käsitellä, joten myös jalostusmenekki oli suurta etenkin pienikokoisten tammojen keskuudessa. Lonely Guy on saanut jo yli 60 jälkeläistä, mutta kuin ihmeen kaupalla sillä on mustia jälkeläisiä vasta kuusi kappaletta.

eee. Wakiki tuli upeasta estehevosten suvusta, joten kasvattajalle oli pienimuotoinen pettymys, kun ruunikko tamma jäi muutamaa milliä vajaa 160 cm korkeaksi, eikä osoittanut muutenkaan huimia lahjoja lajin pariin. Wakiki oli luonteeltaan vähän turhankin varovainen ja kiltti, eikä esteratsastus ottanut sujuakseen. Onneksi kasvattaja oli kuitenkin kärsivällinen ja katsoi rauhassa, mitä tammasta tulisi. Sillä oli hyvä rakenne, joten jalostukseen se kelpaisi moitteettomasti, vaikka kilpaura jäisi lyhyeen. 10-vuotiaana Wakiki oli kuitenkin kerännyt tasaista menestystä 130-140 cm tasolta. Sen varovaisuudesta oli tullut valttikortti: tamma ei edes hiponut puomeja oikeastaan koskaan. Ruunikolla ei kuitenkaan ollut suurta paloa esteille, joten se sai jäädä ajoissa eläkkeelle ratsun hommista ja siirtyä siitokseen. Wakiki on varsonut jo viisi kertaa ja se on osoittautunut erinomaiseksi emäksi.

© Noah, Jayde, Sonja, Alaera A.

 

Syntynyt Varsa Emä
s. 14.07.2016 hann-o. Valentino RGE e. Valkyrie Aeris
s. 28.02.2017 kwpn-o. Loek v.d. Dows e. Jasmine von Dows
s. 04.03.2017 hann-t. Valentia RGE e. Valentine Oak
s. 20.07.2017 srp-t. A.D. Born To Be Lost e. Lille Brilled
s. 01.01.2018 hann-o. Bonfire Lupus e. Wanda RGE
s. 08.01.2019 hann-o. Lost For Love AWB e. Eyridike LIN
s. 13.01.2019 fwb-t. Susperia Snow White di Sierra e. Delicate Aphrodite
s. 10.02.2019 hann-t. Crane Siberian Sins e. KHw Diaryworld
s. 21.02.2019 ewb-t. Lost Sassenach e. Toscana BH

Kilpailukalenteri

Näyttelyt
08.05.2016 - NJ - Colder Creatures - puoliveriorit - 4/15 - irtoSERT
23.10.2016 - NJ - Royal Gear - puoliveriorit - 4/12 - irtoSERT
15.03.2019 - NJ - Chowter Sporthorses - puoliveriorit - 1/12 - MVA-Sert, BIS1

25.03.2016 - VSN - Whitehall - puoliveriorit - 1/12 - SW1
18.11.2016 - VSN - Micram Raceponies - hannoverorit - 1/7 - SW1
26.11.2016 - VSN - Royal Gear - puoliveriorit - 1/12 - SW2
→ 120 pistettä
ERJ: 46 sijoitusta, 1 CUP-sijoitus  
30.09.2016 - ERJ-CUP - KK Bailador - 160 cm - 5/96
21.10.2016 - ERJ - Zodiac Stable - 160 cm - 4/30
02.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 2/38
05.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 5/38
08.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/38
09.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 6/38
15.12.2016 - ERJ - Starberry - 160 cm - 1/43
18.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 4/48
18.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 4/55
22.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 5/48
23.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 2/48
24.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 5/48
25.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 1/48
29.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 5/34
30.12.2016 - ERJ - Romilly - 160 cm - 4/34
02.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 2/34
03.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/34
21.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 5/50
22.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/50
22.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/50
23.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/30
25.01.2017 - ERJ - Kilpailukeskus Charmia - 160 cm - 2/42
29.01.2017 - ERJ - Kilpailukeskus Charmia - 160 cm - 5/42
31.01.2017 - ERJ - Romilly - 160 cm - 3/30
06.02.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 1/30
06.02.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 1/30
07.02.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 5/30
11.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 4/22
17.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 4/22
18.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 1/22
24.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 1/36
25.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 1/36
26.02.2017 - ERJ - Harmony Sporthorses - 160 cm - 6/50
27.02.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 3/36
01.03.2017 - ERJ - Colosseum - 160 cm - 4/36
01.03.2017 - ERJ - Silverlode - 160 cm - 1/50
02.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 4/50
04.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 7/50
08.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 4/50
08.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 4/50
09.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 4/50
10.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 3/50
15.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 6/50
19.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 3/50
20.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 1/50
26.06.2017 - ERJ - Kultahuisku - 160 cm - 7/50

Päiväkirja

27.02.2016 Estevalmennus, valmentajana Elowyn

Sonja saapui maneesiin oikein täsmällisesti. Olin vasta rakentelemassa päivän tehtävää, joten ratsukko sai verkata kahdestaan. Sivusilmällä vilkuilin aina kaksikon työskentelyä, ja yllätyin hiukan siitä, miten keskittyneeltä Lore vaikutti. Eikä Sonjakaan näyttänyt haaveilen pää pilvissä. Melko pian olin saanut esteet rakennettua, ja pääsimme aloittamaan työt. Olin päättänyt rakentaa ratsukolle seitsemän estettä sisältävän radan, johon kuului kahden esteen sarja, okseri, kaksi pystyä, lankku ja trippeli. Ennen radan aloitusta kaksikko sai kuitenkin hypätä pystyn pariin otteeseen. Lore hyppäsi innokkaasti ja rohkeasti, mutta se turvautui selkeästi ratsastajaansa. Kun yksittäiset esteet sujuivat, oli aika aloittaa radan hyppääminen.

Ensimmäiset kolme estettä - pysty ja sarja - sujuivat Lorelta hyvin, vaikka vähän se sarjalla sekoili askeleissaan. Okserikaan ei tuottanut ongelmia, mutta kun tuli lankun aika, alkoi Lore selvästi muuttua epävarmemmaksi. Sonja kannusti ratsuaan ja kyllähän se uskalsi lankunkin hypätä. Vielä toinen pysty sekä trippeli, ja rata olikin jo lopussa. Ratsukko suoriutui oikein hyvin, mutta varsinkin lankulle sen saisi tuoda ehkä hiukan suoremmalla linjalla. Sarjalla laukkaa voisi myös lyhentää hiukan, ettei ori menisi aivan sekaisin askeleissaan. Uuden yrityksen jälkeen alkoi näyttää jo paljon paremmalta. Lore hyppäsi rohkeasti, kunhan ratsastaja kannusti sitä tarpeeksi. Parin onnistuneen radan jälkeen ratsukko sai vielä hypätä lankun pari kertaa, jotta Lore ei enää tuijottelisi sitä. Sitten olikin jo aika lopetella valmennus.

01.10.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Niin siinä sitten kävi, että Royal Gear sulki ovensa ja hevoset saivat lähteä. Ainakin melkein. Jo myydyn tilan perukoille jäi pyörimään joukko puoliverisia, joista en kyennyt päästämään irti, vaikka talouden kannalta olisi ehdottomasti pitänyt. Lore kuului tähän joukkoon. Vaikka järki kuinka sanoi, että viimeistenkin hevosten myyminen olisi parasta vaihtoehto, sydän vei kuitenkin voiton jälleen kerran. "Mä en vaan pysty", totesin nyyhkien silitellessäni orin kiiltävää karvaa. Tallityöntekijäni Martin katsoi minua pää kallellaan, varmaan tietämättä mitä sanoa. "Minne helvettiin mä nää saan tungettua, 26 täyskokoista hevosta?" jatkoin epätoivoisesti ja keskityin raivokkaasti nyppimään Loren harjasta löytynyttä takkua.

"Otetaan ne mukaan sinne Walesiin", Martin totesi hiljaa. Suorastaan säpsähdin ja käännyin katsomaan miestä epäuskoisena. "Millä rahalla? Mä tein valintani myydessäni tämän tilan ja ostaessani sen halvan ponitilan sieltä vuorilta, ei mulla ole enää mahdollisuutta pitää näitä", vastasin muka päättäväisenä, mutta ääneeni eksyi jo toiveikasta mietintää. Martin harvoin hymyili saatika muodosti yli neljän sanan virkkeitä, joten kuuntelin kuin puulla päähän lyötynä ja tuijotin miehen hymykuoppaa suu auki. "Ihan sama mitä muut sanoo. On se totta joo, että sä saisit miljoonia, kun myisit nää loputkin kopukat pois. Mutta mieluummin ollaan köyhiä rahallisesti kuin henkisesti", Martin sanoi. "Ja sitä paitsi, niin kauan kuin meillä on nää eläimet, me ei olla köyhiä", hän lisäsi vielä, hymyillen rohkaisevasti.

"Joten lähdepäs varaamaan paikkoja rahtialuksesta, niin päästään vihdoin pysyvästi sinne nummien keskelle. Kyllä me keinot keksitään, kuten aina", mies vielä huudahti suuntaani lähdettyään jo kävelemään takaisin töidensä pariin. Hetken aikaa seisoin jähmettyneenä paikoillani, mutta havahduin todellisuuteen Loren tönäistessä minua vaativasti. Kiljahdin korvia vihlovasti ja ori katsoi minua loukkaantuneena, kun kapsahdin sen kaulaan ilonkyyneleitä pidätellen. "Me lähdetään Walesiin!" huudahdin ja vielä pikaiset rapsutukset jätettyäni kiiruhdin silmät kiiluen kohti toimistoa.

11.10.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Asiat olivat edenneet nopeammin kuin uskalsin haaveillakaan. Lokakuun kymmenennen päivän illalla hevosautojen letka parkkeerasi Daelwynin ponitilan edustalle ja puoliveriset pääsivät muuttamaan omaan hevoskokoon sopivaksi remontoituun talliinsa hieman sivummalle ponitallien vilinästä. Torstai aamu valkeni kirkkaana ja oli aika päästää hevoset tutustumaan uusiin tarhoihinsa. Ei kuulosta pahalta, mutta sitä se valitettavasti todellakin oli. Siinä missä Alankomaat olivat aakeeta laakeeta niittyä, täällä Walesin vuorilla maasto kohoili ja kumpuili, oli metsää ja kivikkoa. Unelmien tarhoja sinänsä, mutta olin sata varma, etteivät kaikki hevoseni tajuaisi varoa jalkojaan.

Aloitin päivän irtojuoksuttamalla orin toisensa perään oikein kunnolla, jotta ne saivat pitkän matkan aikana kertyneet energiat purettua tasaisella alustalla. Lore jaksoi loikkia ja pomppia yli 20 minuuttia putkeen, ennen kuin se rauhoittui ravailemaan letkeästi ja piehtaroimaan maneesin pohjaan. Ajattelin orin olevan nyt valmis tarhaan siirtymiseen, joten lähdin suuntaamaan sen luo maneesin toiseen päähän. Ori oli kuitenkin eri mieltä ja jostain se vielä kaivoi intoa juoksuttaa vuorostaan minua ympäri avaraa tilaa seuraavat 15 minuuttia. Lopulta Lore oli narun päässä ja pääsimme suuntaamaan tarhoille.

Talutin oria muutaman kerran tarhaa ympäri. Tilaa oli tuplasti enemmän kuin Alankomaissa. Tarhat kohosivat ihanasti nummen rinnettä ylös ja laskivat uudestaan kukkulan taakse, mikä takasi ylimääräistä liikuntaa. Tarhoissa kasvoi puurykelmiä siellä täällä ja olosuhteet olivat kaikin tavoin luonnonläheiset ja täydelliset. Lore nosteli jalkojaan ihmeen tottuneesti kivikoiden yli. "Ai niin, sinähän olet aika läheltä kotoisin", totesin hymyillen muistaessani Loren olevan brittiläistä sukua. Ehkä se oli jo maitovarsana oppinut vuoristoilla laiduntamisen salat. Uskalsin napsauttaa orin vapaaksi ja se luojan kiitos tajusi olla hölmöilemättä liikaa. Kyllä se vähän jaksoi ravailla ja sitäkin enemmän huutaa kaukana häämöttävien ponien suuntaan, mutta orin raviaskeleet asettuivat siististi kivien väliin, eikä vaaraa kaatumisesta tuntunut olevan.

13.12.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Kirosanat kaikuivat maneesissa kun roikuin kaikin voimin poukkoilevan orin ohjissa saadakseni sen luupään ylös ja takaisin sille kuuluisalle ohjastuntumalle, josta ei kyllä ole ollut tietoakaan viimeisen puolen tunnin aikana. Ellei sitten lasketa sitä, että Lore kyllä piti kiinni kuolaimesta parhaansa mukaan saadessaan siitä kerran hyvän otteen. "Tän siitä saa kun päättää antaa hevosille lomaa ja sitten palata suoraan hyppytreeneihin", Martin naureskeli maneesin laidalla. En voinut väittää vastaankaan, itsepähän olin kuoppani kaivanut. Ei edes tarvinnut itse astua siihen kuoppaan, kun Lore niin avuliaasti oli valmis sinkoamaan minut sinne.

Saatuani ratsuni edes jossain määrin hallintaan ja taipumaan suurelle pääty-ympyrälle, ohjasin sen varmaan jo kymmenettä kertaa tänään samalle reilu metriselle sarjalle. Tulos oli taas sama: tajutessaan esteiden olevan reitillä Lore lukitsi korvat eteen ja alkoi kiihdyttämään, vaikka kuinka yritin sitä jarrutella. Se hyppäsi kyllä paremmin kuin moneen kuukauteen, mitä nyt aivan hitokseen esteiden korkeutta liioitellen. Suurin ongelma oli sarjalta laskeutumisen jälkeinen pukkisarja, joka johtui puhtaasti hallitsemattomasta riemun määrästä. Ruunikko ei meinannut millään pysyä nahoissaan, niin kovilla kierroksilla se kävi päästessään pitkästä aikaa tositoimiin.

"Mennään vielä kerran, nosta ihan kunnolla", huikkasin Martinille, joka teki työtä käskettyä. Otin Loren hetkeksi hengittelemään paikoilleen. Sen klippaus oli enää muisto vain ja ruskea karva kiilsi hiestä, mutta silti ori ei meinannut malttaa seistä paikoillaan. "Kuules nyt orin perkele, ymmärrän että on hauskaa, mutta ei tää homma nyt vaan toimi näin. Nyt siellä on ihan oikeat melkein puoltoista metriset esteet, voitko mennä kerrankin ilman mitään kohtausta, täh?" paasasin hevoselleni. Sen korvat sojottivat päinvastaiseen suuntaan suhteessa minuun ja se silmäili sarjaa mietteliäänä.

Istuin tiiviisti satulaan ja varauduin jo henkisesti siihen, ettei tilanne olisi muuttunut yhtään. Lore kuitenkin yllätti positiivisesti ja lähestyi sarjaa astetta rauhallisemmin. Hypyt tuntuivat selkään älyttömän hyviltä ja kaksi askelta asettui esteiden välille pelottavan täydellisesti. Eikä edes pukkisarjaa! Riemuissani tarjosin orille pidempää ohjaa ja taputin sitä antaumuksella, saadakseni kiitokseksi vain täydellä voimalla alas vedetyn pään ja taivaita tavoittelevat takajalat. Oli lähellä etten mätkähtänyt hiekkaan, mutta sain kuin sainkin Loren pysäytettyä seinän edustalle. "Pitihän se arvata", totesin nauraen.

05.01.2019 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

"Lopeta se heiluminen!" ärähdin kymmenetta kertaa viimeiseen viiteen minuuttiin, kun Lore ei meinannut millään malttaa seisoa tallin käytävällä klipattavana. Alkuun oli pitänyt tehdä vain hillitty vauhtiraita orin kylkeen, mutta sitten ruunikon sivuaskeleet olivat johtaneet "pieneen" epäonnistumiseen ja idea vaihtui loimiklippaukseen. Mitä pidemmälle päästiin ja mitä enemmän Lore liikahteli, sitä todennäköisemmältä kokovartaloklippaus alkoi vaikuttaa. Ehkä se olikin orin tavoite, se meinaan taisi eilen kuulla, kun vitsailimme Olivian kanssa klippaavamme kaikille oreille tähdet ja tammoille sydämet lautasille.

Martinin ääni sai minut säpsähtämään rajusti, ja oli lähellä ettei klipperi seikkaillut taas aivan omille teilleen. "Alkuvuoden laatuarvosteluiden ilmoittautumiset ovat auenneet, pitikö sinne ilmottaa joku?" mies kysyi, mutta hänen mielenkiintonsa taisi kiinnittyä enemmän klippausjälkeeni kuin vastaukseeni. "No tämä luupää sinne piti kai lähettää, Sandron kaveriksi", mutisin. Martin nyökkäsi tyynesti ja nappasi klipperin kädestäni. "Mene sinä hoitamaan paperiasiat kuntoon, niin minä hoidan tämän", hän sanoi hymyillen. Tallimestarini ei kuulunut sarkastisiin vitsiniekkoihin, mutta viesti oli selvä: Lorea ei kehtaa lähettää yhtään minnekään, jos minä olen vastuussa sen klippaamisesta.

 Virtuaalihevonen / SIM-game horse / Virtuaalitalli / SIM-game stable

Ulkoasun suunnittelu ja toteutus © Daisy VRL-14508
Taustakuva © Pixabay

©2019 Daelwyn ♡ - suntuubi.com