Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Winter Cup Dressage 28.02.2019

Daelwyn järjestää kaikille avoimet KRJ:n alaiset tarinakilpailut
28.02.2019 - VIP 26.02.2019
Vastuuhenkilönä ja tuomarina toimii Sonja VRL-11911 (sonjavirtuaali@gmail.com)

30 osallistujaa / luokka
3 hevosta / luokka / omistaja
2 luokkaa / hevonen
✧ VRL-tunnus pakollinen, VH-tunnus vapaaehtoinen

   

Osallistuminen

Mailitse sonjavirtuaali@gmail.com otsikolla Winter Cup KRJ
Osallistumismuoto: Luokka nro: taso
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
Tuotos

Tapahtuman kuvaus & luokat

Tervetuloa viettämään sydäntalvea henkeäsalpaavan upeisiin vuoristo- ja nummimaisemiin Pohjois-Walesiin Daelwynin ratsutilalle! Snowdonian kansallispuiston ja Mount Snowdonin kupeessa sijaitsevalle tallille joutuu tovin ajamaan mutkaisia teitä pitkin, mutta kohde on varmasti vierailun arvoinen - ja ennen kaikkea Winter Cup on kilpailu, jota et voi kokea missään muualla! Jätä liian kireä hiusverkko kotiin ja kiristä sen sijaan hokit, sillä luvassa on vauhtia, hauskanpitoa ja lumituiskua! Lämmitetyn maneesin sijaan kilpailut sijoittuvat lumisille numminiityille, jotka on aurattu ja tampattu täydelliseksi ratsastuskentäksi. Winter Cupissa ratsastetaan lauantaina rataesteitä ja sunnuntaina kouluratsastusta - tervetuloa mukaan maailman joka kolkasta!

Jokaisessa luokassa ratsukko voi itse päättää tasonsa seuraavista: HeC, HeB, HeA, VaB, VaA tai GP

Luokka 1. Pito hukassa! Puolivälissä erittäin hyvää ellei täydellistä suoritustanne ratsullasi alkaa lipsumaan jalka jos toinenkin. Lähtivätkö hokit irti vai kenties koko kenkä, vai mikä kumma aiheutti moisen häiriöllisen olotilan?
Mielikuvituksellisin selitys pidon puutteelle palkitaan! Suosituspituus alle 150 sanaa.

Luokka 2. Pakkasten paukkuessa olet tainnut vain suosiolla klipata rakkaan ratsusi nakuksi ja sitten sulkeutunut maneesiin tuuppaamaan, eikö vain? Ei hätää, niin minäkin, myönnetään. Tänään täytyy kuitenkin ratsastaa ulkona, lumihangessa, reippaassa pakkasessa, ilman loimea, vuorilta laskeutuvassa virkistävässä viimassa. Apuvaa... Miten teidän käy?
Huumori on rautaa, naurata minua! Suosituspituus 50-200 sanaa.

Luokka 3. Lämpötila tuntuu nousevan niin itselläsi kuin ratsullasi... Ei kai vain kuumetta - matkakuume, kilpailukuume, vuoristokuume, lomakuume, talvikuume, ruokakuume, varsakuume, mikä kuume, mikä?!? Pelastava enkeli kuitenkin saapuu auttamaan kilpailusuoritukseen valmistautumisessa ja nostattaa pintaan lemmenkuumeen. Mikä kuume, kuka pelasti ja mites se lempi?
Romanttisin kertomus vie sydämet! Suosituspituus 100+ sanaa.

Osallistujat / tulokset

Luokka 1. (1 osallistuja, ei sijoittuneita)

Disa (VRL-03335) - Cedion Cyfodwr Ddu VH18-025-0025 (HeB)

Näissä kisoissa oli maisemat kohdillaan, sitä ei voi kieltää. Ei ihan mutta melkein og-vuoristoponini Risto oli raikkaassa talvisäässä kuin kotonaan. Reipas oli pirteä oma itsensä mutta samalla kuuliainen ratsastaa, joten meidän suoritusvuoron alettua tunnelma oli jossain Mount Snowdonin huipun korkeudella. Hetken aikaa ehdimme edetä radalla, kun tunsin satulaan, että ponin itseluottamus alkoi hiipua. Askel muuttui haparoivaksi ja selkeästi jännittyneeksi. Pilven takaa kuikuilleen auringon säteet kimalluttivat kentän pintaa, joka näytti aivan hiotulta timantilta. En tiedä kuvitteliko kentänhoitaja olevansa Deeside Dragons vs. Cardiff Devils jääkiekkopelissä vai missä, sillä kenttä oli osittain kuin luistinrata. Soimasin itseäni, miten olin kuvitellut Riston pysyvän kaiken liihottelun keskellä pystyssä neljällä hokilla per jalka. Niin vain olisi pitänyt laittaa ponille hokkien sijaan hokkarit jalkaan. Talvi yllätti ainakin tämän ratsukon!

Tuomarin kommentti: Hurjan mainio tuotos! Hevosjääkiekko olisikin uusi laji kehitettäväksi... Pärjäisitte varmasti! Harmi, ettei muita osallistujia ilmaantunut tällä kertaa - olisitte varmasti pärjänneet siinäkin loistavasti!
 

Luokka 2. (1 osallistuja, ei sijoittuneita)

Pierre (VRL-10531) - Kadon Hunninko (HeA)

Hah! Pienet tai paukkuvatkaan pakkaset eivät pohjolassa asuvaa suomenhevosta paljon hetkauta. Komeaan talvikarvaan vuorautunut ratsuni ei hytissyt tai tutissut, vaan oli kuin kotonaan virkistävässä vuoristosäässä. Hikikin meinasi pukata turkin läpi, kevyt klippaus olisi itse asiassa voinut tehdä vain terää. Itse olin jälleen kerran aliarvioinut vaatemäärän tarpeen ja istuin ratsuni kyydissä jäisen kankeana. Ei tainnut ratsastajan asennosta tai istunnasta kertyä kovin korkeita pisteitä tänään.

Tuomarin kommentti: Olisi varmaan pitänyt tehdä ratsun karvoista liivi kuskille, olisitte ainakin saaneet tyylipisteet! Muita osallistujia ei tähän luokkaan tällä kertaa valitettavasti ilmaantunut.
 

Luokka 3. (2 osallistujaa, 1 sijoittunut)

1. sija: Laura (VRL-11124) - Solidago Thalia (HeA)

Punainen puoliverinen oli kokenut matkustaja, ja tiesi kuinka toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Sattuipa kuitenkin niin, että matkalla Pohjois-Walesiin, kun Thalia oli ottamassa kauneusuniaan ja säpsähti hereille ympärillä olevien tammojen juorutessa, hän päätyi kuulemaan juttuja eräästä komeasta muukalaisesta. ”Sillä on upea, lihaksikas ja pitkä kaula, ja pää niin kaunis. Se liikkuu sutjakkaasti ja tuntuu kuin kyljissä olisi öljykerrokset, kun se taitaa tanssiaskeleet”, ruunikko ruotsalainen oli kertonut tyttöystävilleen Halin höristäessä korviaan. Siitä hetkestä lähtien talleilta kuului huhuja, että niin itsenäinen ja vahva nainen kuin Solidago Thalia, oli rakastunut. Ja huhujen perään tirskahduksia, sillä tarina jatkui niin, että hevosen kerrottiin iskeneensä silmänsä Loch Nessin hirviöön. ”Se ei edes asu täällä, jos se on olemassa siis. Toisella puolella tätä saarta sen saattaa nähdä, mutta sinne on matkaa”, oli Thalian seinänaapuri todennut tympeästi tammalle. Punainen ei kuitenkaan lannistunut: se mietti tuota upeaa urosta koko yön, jätti muutamat kauranjyvät rakkaalleen syötiksi ja lausui rukouksen sanoin ilmoille kutsun, että jos tämä unelmien prinssi hänet tahtoo, on tämän tultava Walesiin tänä viikonloppuna.

”Mä en ymmärrä, mikä tätä hevosta vaivaa. Tämä on aivan sekaisin”, Selina tokaisi Thalian selästä huolestuneena, kun he ratsastivat avoimella, lumipohjaisella kentällä verryttelyjä. Nainen alkoi huolestumaan, sillä normaalisti puoliverinen toimi ihan hyvin sileälläkin - vaan ei tänään. Tänään tuntui, että tamman polvet notkahtelivat ja mieli johdatti ties minne, kun vaaleanpunaiset kaviot ottivat harha-askeleita. ”Ehkä se vain stressaa, me ollaan matkattu aika pitkä matka”, ratsukon valmentaja koitti lohduttaa, pahinta kuitenkin aavistaen.

Pahinhan sieltä tulikin: kun Selina ratsasti Thalian tuomariston eteen, oli hevonen yhteistyöhaluton ja täysin omissa maailmoissaan. Ravi laahasi maata pitkin ja laukannostoja, jotka olivat jo rutiiniksi muodostuneet, sai oikeasti tempperamenttiselta hevoselta pyytää. Selina oli jo luovuttanut ja toivoi kouluradan vain päättyvän, kun jotakin tapahtui. Thalian katse kiinnittyi kentän reunalle saapuneeseen hevoseen: ”Uljas, pitkä kaula ja pää niin kaunis, askeleet kuin öljyssä voideltuja - tuon on pakko olla Loch Nessin hirviö!” Hali pohti mielessään ja iski parhaat askeleensa siihen mennessä pöytään. Se esiintyi kuin viimeistä päivää koittaessaan tehdä vaikutusta Nessieen, Selinan matkustaessa hämmentyneenä selässä. Mitä oikein tapahtui?

”Alun ruosteisuus pois lukien te näytitte upeilta! Jätte bra!” Ratsukon valmentaja tuli parivaljakkoa vastaan ja viskasi viltin punaisen puoliverisen selkään. ”Mä en tiedä mitä tapahtui, mä olin jo luovuttanut kun Thalia tuntui niin mahdottomalta”, Selina parahti naurahtaen ja taputti hevosta kaulalle. Puoliverisen pää oli kuitenkin jo seuraamassa jotakin aivan muuta, nimittäin unelmiensa prinssiä kentän reunalla. ”Hassua, aivan kuin se katsoisi tuota aasia. Thalia, et sitten säiky sitä, se on ihan viaton nuori aasi vaikka sillä onkin vähän hassun pitkä kaula ja se steppailee kuin viimeistä päivää narussaan”, Selina varoitti tammaa, joka ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan ratsastajansa sepostuksia. Rakkaus ei katsonut rajoja, kun tapahtui se ihme, että Solidago Thalia sairastui lemmenkuumeeseen ja päätti laskea vaaleanpunaiset lasit hetkeksi silmilleen.

Tuomarin kommentti: Ei ollut Loch Nessiä, mutta onneksi oli Pohjois-Walesin oma Donkey Ness! Viihdyttävä ja romanttinen kertomus!
 

2. sija: JP (VRL-01948) - Huovilan Keira (HeA)

Alkuverryttely on lopuillaan. Kuuluttaja kiittää edellistä ratsukkoa suorituksestaan ja toivottaa seuraavaksi radalle tutustumaan JP:n ja hänen kullankeltaisen ratsunsa Keiran. Ratsukon lähestyessä kisakentälle johtavaa porttia jännittyy Keira kuitenkin yhtäkkiä aloilleen: kenttähän on valtavan kokoinen ja ihan autio! Kauheasti ihmisiä. He kaikki tuijottavat ja arvostelevat, jotkut jopa ottavat valokuvia. Puut kentän yllä ulottuvat taivaaseen asti, pilvet ovat tummanpuhuvia ja joku haaskalintukin istahti juuri kentän aidalle ja rääkäisi pahaenteisesti. Nyt se iski - ramppikuume!

Keira lähtee vauhdilla pakittamaan poispäin portilta pää pystyssä silmänvalkuaiset vilkkuen, JP:n yrittäessä rauhoitella tammaa. Keiran jänistely kuitenkin loppuu melkein yhtä nopeasti kuin se alkoikin, sillä paikalle saapuu jotain, mikä pysäyttää tamman välittömästi. Portista saapuu edellisen radan suorittanut ratsukko. Ratsastajaa selässään kantaa mitä komein musta ratsuponiori. Keira seisahtuu aloilleen. Isokokoinen musta ori kävelee Keiran kohdalle, hörähtää tälle matalasti ja itsevarmasti, ja sitten jatkaa arvokkaasti matkaansa. Keira on aivan hölmistynyt ja seuraa pienet tötterökorvat hörössä tuon uljaan prinssin poistumista takaisin verryttelykentälle. Keira ymmärsi heti rakastuneensa palavasti, mutta ori ehti jo lähteä! Miten hän saisi sen takaisin luokseen?

"Nyt poni liikettä!" - satulassa edelleen riekkuva JP tuo Keiran takaisin maanpinnalle. Ehkä jos esiinnyn oikein nätisti, niin se ori tulee takaisin katsomaan esitystäni, pohtii Keira pienessä päässään ja lähtee yllättäen kiltisti sipsutellen ravaamaan kohti kilpakenttää, ihan kuin mitään ramppikuumetta ei olisi koskaan ollutkaan. JP ponin selässä huokaisee syvään ja toivoo saavansa joskus tietää, mitä hänen tammansa päässä välillä oikein liikkuu.

Tuomarin kommentti: Otapa noista tammoista nyt selvää! Onneksi ramppikuume helpotti, kiitos mustan urhon - hieno tuotos!

 

 Virtuaalihevonen / SIM-game horse / Virtuaalitalli / SIM-game stable

Ulkoasun suunnittelu ja toteutus © Daisy VRL-14508
Taustakuva © Pixabay

©2019 Daelwyn ♡ - suntuubi.com